Lakastumisia

Taas on se aika vuodesta, jolloin huonekasvit alkavat kuolla. Meillä on uudessa kämpässä ollut kirjahyllyn päällä kolme posliinikukkaa ruukuissa. Olen jo useamman kerran katsonut, että kappas, lehdet kellastuu, ja ajatellut, että asialle pitäisi tehdä jotain. Tänään sitten nostettiin ne alas äkillisessä tarmonpuuskassa. Yksi, vanhin niistä, oli kuollut. Se, jonka verson sain mummulta luullakseni syksyllä 1996. Ne kaksi muuta ovat samaa kloonia ja siten periaatteessa sama kasvi, mutta se ei paljoa lohduta, sillä isoimmalla oli kuitenkin suurin tunnearvo.

Omat posliinikukkani ovat samaa kloonia kuin se, joka on aikanaan ollut mummun lapsuudenkodissa Keravalla, isomummun hoivaamana. En tiedä, mistä isomummu sen on saanut – alkuperäinen kasvi voi olla yli sadan vuoden takaa. Mummun posliinikukka oli parhaimmillaan tosi hurja, kiersi koko keittiön ikkunan ja kukki kuukausikaupalla. Posliinikukka kukkii vasta kohtuullisen vanhana, enkä ole omiani saanut vielä kukkimaan. Näin mummun posliinikukan marraskuussa kun kävin mummun kotona, ja se näytti aika surkealta. Taitaa olla niin, että minulla on viimeiset tietämäni kasvit, jotka ovat peräisin samasta kloonista, ja niitä pitää vaalia.

Leikkasin terveimmän näköisen oksan talteen, ja laitoin vesilasiin. Olen pitänyt yhtä aiemmin vahingossa irronnutta versoa vesilasissa sillä ajatuksella, että sen voisi antaa jollekin, mutta taidanpa pitää sen itse. En ole muistaakseni antanut sisaruksilleni versoja siitä kasvista vielä, ja nyt noiden kahden jäljelle jääneen pitää toipua kunnolla, ennen kuin niistä uskaltaa leikellä mitään.

Kaikkein eniten ärsyttää se, että kasvi kuoli minun typerän mokani takia. Kasveilla on tietty kasvusuunta, ja jos ne asettaa paikkaan, jossa ne joutuvat tappelemaan kasvusuuntaansa vastaan, niin huonostihan siinä käy. Vanhassa kämpässä posliinikukat olivat keittiön ikkunalaudalla ja kasvoivat tyytyväisinä ylöspäin. Ja täällä uudessa kämpässä ne sitten laitettiin kirjahyllyn päälle. Voi saakeli, että pitää olla tyhmä välillä.

Tarkistin sitten samalla kaikkien muidenkin kasvien tilan. Kahden kasvin kuolema on valitettavasti ollut tiedossani jo jonkin aikaa, mutta en ole vain saanut aikaiseksi tyhjentää ruukkuja. Myrkytin joku aika sitten punkkien vaivaamia murattejani, ja pienin niistä ei kestänyt käsittelyä. En tiedä, tappoiko sen myrkky vai punkit. Keskikokoisessa muratissa on vieläkin punkkeja, mutta en uskaltanut myrkyttää uudelleen, suihkuttelin vain. Myös lanka-agavelleni, joka on ensimmäinen Oulussa ostamani huonekasvi, kävi köpelösti. Yhteiselämäni sen kanssa kesti yli kaksitoista vuotta, ja viimeiset pari vuotta olen pelännyt, että kohta se kuolee, kun se on näyttänyt niin surkealta pitkään. Harmittaa sekin, mutta eri tavalla kuin se posliinikukka.

Onneksi sentään osa kasveista jaksaa vielä elää. Pahasti rispaantunut iso kissanhäntä on alkanut piristyä kun valo lisääntyy. Huolestuttavasti kellastunut palmuvehka on alkanut pukata kahta uutta lehtiversoa. Nyt pitää vain pidätellä hengitystä, ja toivoa, että kasvit selviävät mullanvaihtoon asti ja mullanvaihdosta.

Mainokset

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s