Työttömyysetuuden maksamiselle ei ole työvoimapoliittista estettä
Soitin tänään Työkkäriin ja kysyin, että mitä kuuluu työvoimapoliittiselle lausunnolleni. Tammikuun alussahan kävin ilmoittautumassa Työkkäriin ja menin typerästi lipsauttamaan, että olen tehnyt lisurini vastikään loppuun. Pelkäsin ihan oikeasti, että sekä työsuhteen päättyminen että tutkinnon suorittaminen samaan aikaan voisi aiheuttaa sen, että työvoimapoliittinen toimikunta tulkitsee minut opiskelijaksi ja toteaa, ettei minulle mittään työttömyysturvaa kuuluu.
Ennen soittoa terästin itseni siihen, että työvoimatoimikunta on saattanut evätä minulta päivärahan. Totesin mielessäni, että hyvä on, jos ne tekevät niin, niin sitten pistän taas valitusrumban käyntiin, onhan mulla siitä jo kokemustakin. Ja odotan, kunnes saan paperit käteen ja eroan sitten yliopistosta. Joulukuussa tulivat sekä veronpalautukset että lomarahat, ja olen laskeskellut, että joulukuun tuloilla pystyn elämään helmikuun loppuun saakka, kittuuttaen vielä kauemmin.
Järkeistäminen ei kuitenkaan estänyt ärtymyksen ja vitutuksen nousemista heti, kun tartuin puhelimeen. Ensimmäistä kertaa muuten kuulin senkin, että ”jonotus on maksullinen” – yleensähän sitä puhelimessa jonottaminen on maksutonta. Ilmeisesti Työkkäri on sellainen laitos, että asiakkaita on varaa rokottaa.
Helpotus oli sitten sitäkin suurempi, kun virkailija puhelimessa sanoi, että työvoimapoliittinen toimikunta on lausunnossaan todennut, että ”työttömyysetuuden maksamiselle ei ole työvoimapoliittista estettä”. Virkailija luki lausunnon kokonaisuudessaan, ja minun piti lopuksi vielä varmistaa, että ymmärsinhän varmasti oikein. Kyllä, voin hakea ansiosidonnaista päivärahaa työttömyyskassalta, ja todennäköisesti vieläpä saada sitä. Ihme! Pitäisiköhän sitä peräti juhlia?
Opettajien työttömyyskassassa on uusille hakemuksille noin kuukauden käsittelyajat, eli joudun joka tapauksessa elelemään joulukuun palkalla sinne helmikuun loppuun asti. Tammikuussa en ole jaksanut miettiä rahanmenoa, mikä on ollut luultavasti erittäin tyhmää. Olen käynyt ravintolassa pari kertaa ja muutenkin syönyt ja juonut hyvin, käynyt baarissa, leffassa ja teatterissa, ostanut jotain vaatetta alennusmyynnistä ja käynyt ratsaamassa kirja-alen loppurysäyksen. Ilman niitä tuhlauksia ei luultavasti tarvitsisi laskeskella, että miten kauan menee, että päiväraha tulee maksuun.
Muutenkin pitää kiristää rahanmenoa, sillä asumiskustannukset ovat tuplaantuneet siitä, kun viimeksi nautin ansiosidonnaista päivärahaa. Vanhassa kämpässä asuessa päiväraha riitti ruhtinaallisesti kaikkeen, ja palkasta on jäänyt yleensä jonkun säästöönkin, mutta nytpä täytyykin ruveta tarkemmin miettimään rahankäyttöään. Varsinkin, jos haluaa yhtään minnekään tämän vuoden aikana matkustaa.
No, ainakin tiedän, että toimeentuloni on turvattu seuraavat 500 arkipäivää, eli sata viikkoa, eli kuukautta vaille kaksi vuotta. Ihan heti en rupea stressaamaan siitä, että mitä sitten sen jälkeen. Jospa tässä ehtisi työttömyyden aikana miettiä sitä väikkärin suuntaakin – ja vaikka ei miettisikään, niin entäs sitten.
Jatulintarha 