Ne sivistyksen aukot

Sirenin blogissa oli hauska, joskin hieman häpeällinen meemi kymmenestä kirjallisuuden klassikosta, joita ei ole saanut luettua loppuun. Yleisesti ottaen yritän lukea aloittamani kirjat loppuun vaikka hampaat irvessä – tiedä sitten, onko se merkki peräänantamattomasta sinnikkyydestäni vai sairaalloisesta perfektionismistani ja pakkoneuroottisuudestani.

Siren listaa kaksi kirjaa, jotka ovat minultakin jääneet kesken. Ensimmäinen niistä on, ei mikään sen jykevämpi kuin

Raamattu

Ala-asteella Gideonit kävivät jakamassa lapsukaisille pieniä punaisia ja muovikantisia Uusia Testamentteja. Ne kirjat olivat tavattoman herttaisia ja niissä oli paljon pientä tekstiä, jota luin aamuisin odottaessani koulutaksia. Valitettavasti lukeminen jämähti Apostolien tekoihin. Evankeliumit menivät, mutta kristinuskon levittäminen oli puisevaa luettavaa. Lukion kolmannella oli uuden yrityksen vuoro. Pyysin varta vasten mummulta 18-vuotissynttärilahjaksi Raamatun uutta käännöstä. Lahjatoiveessa oli olevinaan jotain hienovaraista ironiaa ja kristinuskon kritiikkiä, sillä 18 täytettyäni kävin saman tien eroamassa kirkosta. Valitettavasti edes ironia ei auttanut Raamatun lukemisessa. Muistaakseni pääsin läpi Mooseksen kirjat ja hyydähdin jonnekin Joosuan tienoille. Mutta jos joskus joudun autiolle saarelle, niin haluan mukaani Raamatun, siitä eivät tarinat ainakaan ihan heti lopu.

Toinen Sirenin listaama kirja on

D.H. Lawrencen Lady Chatterleyn rakastaja

Siren sanoo tarttuneensa kirjaan teini-ikäisenä ja lukeneensa siitä vain seksikohtaukset. Samat sanat. Voi hyvä ihme, että se opus oli puiseva, ja sen puisevuutta lisäsi se, että ennakkoon oletin/toivoin kirjan olevan jotain hirveää pornoa, kun se oli aikoinaan kielletty (ja on jossain edelleenkin). Muistan lukeneeni kirjaa teltassa kesällä, olin ehkä 14. Onneksi Hunt Emerson on tehnyt Lady Chatterleyn rakastajasta viihdyttävän underground-sarjakuvaversion.

Ja sitten siirrynkin omiin aukkoihini.

James Joyce: Odysseus

Lukioiässä luin Joycelta ensin Dublinilaiset ja sitten Taiteilijan omakuvan nuorena miehenä, ja molemmat olivat hauskoja kirjoja. Suurin odotuksin aloin lukea Odysseusta, onhan se klassikkokin ja kaikki, ja sijoittuu osapuilleen samaan miljööseen kuin kaksi ensin mainittua. Valitettavasti kirjalliset kokeilut olivat lukiolaisaivoille liikaa. Saattavatpa olla lisensiaattiaivoillekin. Olen tosin miettinyt antavani Odysseukselle toisen tilaisuuden, kuvaahan se Dublinia kuitenkin, ja Dublin on hauska kaupunki. Ehkä se pitäisi lukea alkukielellä?

Homeros: Odysseia

Pannaan nyt sitten se Joycen innoittajakin tähän. En tarkkaan muista, koska yritin lukea Odysseiaa, luultavasti lukiossa, mahdollisesti fuksina. Joka tapauksessa luin Otto Mannisen käännöstä, junnaavasti ja pitkään, ja ihmettelin mikä on vikana kun teksti ei maistu, vaikka pidän Otto Mannisen runoista (Istun ja tuijotan hiljaa, tummuu ympäri yö. Sen siis vaivaista viljaa, suo elon suottatyö). Saarikosken käännöstä en ole kokeillut, ehkä niitä pitäisi lukea rinnakkain. Muistan, että jollain klassisen arkeologian luennolla luennoitsija kuvaili hurmioituneesti, kuinka Manninen on noudattanut uskollisesti homeerista heksametriä, ja ajattelin joskus antavani Mannisen Odysseialle toisen tilaisuuden. En ole vielä saanut aikaiseksi.

Friedrich Nietzsche: Näin puhui Zarathustra

Rupesin lukemaan opusta luullakseni lukion tokalla, koska totta kai lukiolaisälykköjen tulee lukea Nietzscheä ainakin yksikseen, vaikka sitten erottuakseen urpoista. Kirja vaikutti kuitenkin lähinnä sekavalta tajunnanvirralta (muistaakseni), enkä osannut seuloa sieltä toivomaani viisautta. Pitkän aikaa tunsin syyllisyyttä siitä, etten ollut saanut luettua kirjaa loppuun. Ehkä sitä voisi nyt yrittää uudelleen, letkeämmällä lukuotteella.

J.R.R. Tolkien: Silmarillion

Juu, tiedän tiedän… siinä on hienoja tarinoita, ja taustoitetaan Keskimaata, ja Tarua voi kuulemma ymmärtää paljon paremmin kun on lukenut Silmarillionin. En vain ole saanut sitä luettua. Olen aloittanut ainakin pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla lukukokemuksen jääminen kesken järkytti pikkuveljeäni, toisella kerralla Virtua. Ehkä jonain päivänä luen senkin.

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

mansfieldpark

Tämäkin jäi lukiossa kesken. Olen lukenut vain yhden Jane Austenin kirjan, eli Kasvattitytön tarinan. Sen luin ehkä noin 11-vuotiaana, jolloin olin ilmiselvästi vielä perfektionistisempi kuin nyt. Kirja oli uskomattoman pitkästyttävä, ja piristin lukukokemusta liimailemalla tarroja kirjaan ja kirjoittelemalla pieniä huomautuksia marginaaleihin. Luultavasti tämä lukukokemus on juurruttanut minuun syvän vastenmielisyyden Jane Austenia kohtaan, sillä Ylpeys ja ennakkoluulo oli juuri niin puisevaa luettavaa kuin muistin Austenin olevan. Austenin kirjan jääminen kesken ei syyllistyttänyt yhtään, olin vain ylpeä 11-vuotiaasta itsestäni, joka pystyi lukemaan sinnikkäästi tylsän kirjan loppuun. Kehuvat sitä tv-sarjaa hyväksi. Olisi joskus hauska nähdä se. Viime vuonna ilmestynyt leffa sen sijaan oli aika piinallinen (ja pinnallinen).

Marcel Proust: Swannin tie: Combray. Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanisarjan ensimmäinen osa

Proustia yritin lukea jo Ouluun muutettuani. En oikein tiedä, miksi se jäi kesken, kirjassa oli kuitenkin tietynlaista yksityiskohtien kauneutta, josta pidin. Ehkä tarina ei yksinkertaisesti sitonut minua kunnolla? Vastikään Hesarissa oli iso juttu Proustin kirjasarjasta, jossa viimeisen osan kääntäjä kehui romaanisarjaa. Viimeinen osa on siis hiljattain ilmestynyt tai ilmestyy piakkoin. Juttua lukiessa tuli sellainen olo, että pitäisi lukea Proustia, mutta olo meni ohi.

William Gibson: Neurovelho

En ole lukenut yhtään Gibsonin kirjaa, siitä huolimatta että olen yrittänyt lukea scifi-klassikoita suuremmalla hartaudella kuin vaikkapa venäläisen kirjallisuuden klassikoita. Neurovelhoa aloin lukea lukiossa – samoihin aikoihin luin esimerkiksi Brian Aldissia ja Arthur C. Clarkea. En muista tarkkaan, miksi Neurovelho jäi kesken. Olikohan tyyli liian puiseva vai henkilöhahmot jäykkiä, en muista. Myöhemmin on harmittanut, etten tahkonnut sitä loppuun. Onhan se kumminkin sen tason kyberpunk-klassikko, että on noloa, ettei sitä ole lukenut.

Chris Claremont, John Byrne et al: The Essential X-men vol. 2

En lukenut Marvelin sarjakuvia penskana oikeastaan lainkaan. Kaikki kaverini ovat lukeneet Ryhmä X:nsä, Hämähäkkimiehensä ja Ihmenelosensa siinä vaiheessa kun ne ilmestyivät lehtinä. Olen rakastanut sarjakuvia jo ennen kuin opin lukemaan, mutta supersankarisarjakuvia en juurikaan lukenut. Yksi syy on se, että lehdet olisi varmaan pitänyt tilata tai ostaa, ja luin pentuna lähinnä kirjastosta lainattavia sarjakuvia. Ehkä kirjastoihin ei vain tilattu Marvelin lehtiä? Sittemmin olennaisimmat 80-luvun X-men-tarinat on julkaistu kokoomateoksena, jossa on mm. tarina Pimeästä Feeniksistä, ilmeisesti joku kaikkien supersankarilegendojen äiti. Virtulla on se kokoomateos hyllyssä. Aloin lukea sitä ennen kuin leffa X-men 3 tuli teattereihin. En ole päässyt kovin pitkälle. Tunnistan kyllä sen, että 13-vuotias versioni minusta olisi ollut aivan hulluna niihin sarjakuviin. Mutta valitettavasti joku lumo siitä puuttuu.

Jostain syystä suurin osa mainitsemistani kirjoista on sellaisia, jotka ovat jääneet kesken teini-iässä. Vaikuttaa siltä kuin lukiossa kirjojen (varsinkin klassikoiden) jääminen kesken olisi ollut jotenkin mieltä hiertävämpää kuin nyt, ja että ne siksi ovat jääneet mieleen jonkinlaisina epäonnistumisina. Ehkä minulla oli silloin myös selkeämpi yritys lukea klassikoita ja sivistyä, mutta silti jotenkin viihtymistä painottava lukutapa. Nykyään luen tekstejä aika käytännönläheisesti, mikä toisaalta tarkoittaa sitä, että en välttämättä valitse luettavaksi kirjaa ellei sitä juuri sillä hetkellä tarvitse tai jollei se juuri sillä hetkellä erityisesti kiinnosta, ja toisaalta sitä, että tekstiä voi lukea vaikka se ei viihdyttäisikään. Jätän kirjoja aika vähän lopullisesti kesken: jotkut opukset voivat toki olla kesken vaikka vuoden, mutta jossain vaiheessa, sivu sivulta, junnaan ne loppuun.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s