Aloittelevana palstaviljelijänä opittua

Syyskuu alkaa olla lopuillaan ja niin myös kaupungin palstojen vuokra-aika. Kävin eilen Heidin kanssa kuokkimassa viimeiset potut, sipulit ja porkkanat palstalta pois – kertaalleen pitäisi käväistä siellä vielä ja poimia viimeiset persiljat ja ruohosipulit sekä salaatinlehdet, jos niitä nyt on pakkasen hampaista jäänyt. Maanantaina alkaa lokakuu ja kaupungit aloittavat palsta-alueilla syystyöt, mutta ehkä siellä ehtisi vielä käydä ennen kuin kaikki käännetään maan sisään.

Vuokrasin palstaa nyt ensimmäistä kertaa, ja ylipäätään kasvattelin maassa jotain ensimmäistä kertaa sitten pentuvuosien, jolloin kesämökillä oli joku kasvimaa ja siinä pari retiisiä kasvamassa. Linnanmaalla asuessani laitoin kyllä aina kesäkukkia, ja kasvattelin yrttejä ikkunalaudalla, mutta kukkapurkillista ei voi verrata aariin. Lueskelin kyllä puutarhakirjoja ja kuuntelin ihmisten vinkkejä, mutta mistään ei tietenkään opi niin hyvin kuin omista virheistään.

Eilisen sadonkorjuun perusteella täytyy pistää muutama asia muistiin. Ensinnäkin porkkana- ja palsternakkapenkit kannattaa harventaa kunnolla – yksi iso juures on kivampi kuin viisi lyijykynänpaksuista. Toisekseen potut kannattaa istuttaa ajoissa, lannoittaa niitä ja tehdä penkeistä selkeitä, niin ettei tule kuokkineeksi sormet kohmeessa penkin väliä. Istuttaminen ajoissa ei tänä vuonna tosin ollut minusta kiinni: siemenpottuja oli todella vaikea saada, ja olisin jäänyt kokonaan ilman niitä, ellen olisi saanut niitä kaverin tädiltä.

Nyt harmittaa, ettei tullut pidettyä sellaista palstablogia, johon olisi kirjannut muistiinpanoja, huomioita ja muuta kasvukauden varrelta.

Ainakin huomasin sen, että kunnon työkalut kannattaisi olla: tänä vuonna en sijoittanut työkaluihin muutamaa euroa enempää, kun en ollut varma kestäisikö palstainnostukseni edes yhtä kesää. Jos kuluttaa hirveästi rahaa uuden harrastuksen vermeisiin, harrastuksesta tulee äkkiä velvoite. No, jos jaksoin näperrellä huonoilla työkaluilla kesän, niin ehkä sitten paremmilla työkaluilla pitempään. Ensi kevään ostoslistalla ovat ainakin talikko, pitkävartinen hara, pitkävartinen metalliharava – ja perunakuokka!

Alkukitkennät pitäisi tehdä kunnolla – olin jokseenkin laiska kitkemään käytäviä, enkä ollut niin tarkka nyppimään juolavehnän juuria tehdessäni vihannespenkkejä. Flunssainen viikko elokuussa, jolloin en päässyt kitkemään, räjäytti koko rikkaruohotilanteen. Siksi ne talikko ja hara kannattaa oikeasti ensi vuonna hankkia.

Tärkeä asia on myös se, että palstan antimia kannattaa syödä heti, kun niitä tulee. Säästelin esimerkiksi salaattia, ja sitten loppukesästä sitä kasvoi hurjasti, ja osa alkoi olla jo kitkerää. Herneitäkin jäi paljon mätänemään – niitä olisi hyvin voinut kerätä jonkun verran jo palkoina syötäväksi. Rucolaa olisi pitänyt poimia hyvin pienenä: se lähti kukkimaan tosi äkkiä, ja ilmeisesti kukinnan olisi voinut estää vain poimimalla lehtiä jatkuvasti. Jotkut antimet jäivät sitten kokonaan poimimatta, kuten pinaatti, joka lähti kellastumaan. Ja lannoittaa kannattaa myös: luultavasti sipulit ja potut jäivät aika pieniksi nimenomaan lannoitteen puutteen vuoksi.

No, joka tapauksessa kesäpäivien viettäminen palstalla on ollut varsin leppoisaa puuhastelua, ja jotain on saanut myös syödäkseen. Rahallisesti vastinetta on tullut ehkä juuri ja juuri saman verran kuin rahaa on mennyt, mutta onneksi en ole aikonutkaan elättää itseäni koko talvea palstani tuotolla.

Mainokset

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s