Post-porn depression

Pornoilut on nyt pornoiltu. Viime viikolla oli Pornoakatemian loppukonferenssi, ja siihen loppui se projektikin. Projektilla on elinaikaa vuoden loppuun, mutta rahoitus taitaa olla jo käytetty viimeistä penniä myöten.

Konferenssi itsessään oli mainio päätös projektille. Siinä oli sopivassa määrin teoriaa, taidetta ja empiriaa, jotta sai viihdykettä monenlaisille aivojen osille. En ulkoreunan projektilaisena ollut konffan järjestelyissä mukana muuten kuin oman luentoni verran, joten sain nauttia ohjelmasta ilman, että tarvitsi rampata missään ja tietää mitään, mutta pääsin silti hengaamaan sisäpiirin porukoissa.

Ehkä parasta konffassa oli kuunnella Del LaGrace Volcanon luentoja, joissa hän esitteli taidettaan, ja sitten myöhemmin jutella hänen kanssaan muuten. Deliä kuunnellessa alkoi tuntua ihan mahdolliselta ajatukselta yhdistää tutkimus, taiteenteko, elämäntapa ja politiikka toimivaksi kokonaisuudeksi. Mutta tyyppi onkin jo viisikymmentä. Ehkä sellaista kokonaisuutta pitää hioa pari vuosikymmentä ennen kuin se näyttää ja tuntuu hyvältä. Joka tapauksessa monia oman elämänsä aspekteja tuli mietittyä tarkemmin. Ainakin pitäisi piirtää enemmän, tehdä siitä tapa kuten kirjoittaminen on.

On jotenkin hämmentyneen haikea olo. Kolme vuotta meni yllättävän äkkiä. Ehkä pitää jopa puhua neljästä vuodesta, sillä ekan kerranhan pornotutkimukselle haettiin rahaa Suomen Akatemian haussa vuonna 2003. Silloin ei tärpännyt, mutta vuonna 2004 rahoitus sitten varmistui.

Vuonna 2005 osallistuin Pornoakatemian toimintaan lähinnä satunnaisesti – kävin projektin järjestämissä seminaareissa (ensimmäinen järjestettiin tammikuussa 2005, olen siitä jotain sepostanut silloin) ja projektikokouksissa, mutta en varsinaisesti tehnyt itse pornotutkimuksen eteen mitään. Yllättävän usein Helsingissä tuli kuitenkin rampattua, ei ihan kerran kuussa mutta melkein. Pornoakatemialaisia tuli nähtyä myös muissa tilaisuuksissa, kuten Turun queer-tutkimuspäivillä.

Vuosi 2005 tuntuu jotenkin hämärältä. Isoin juttu oli reissu Japaniin, ja sitten se syksyn köyhyysloukku, kun apurahan loputtua en saanutkaan päivärahaa (valitusprosessi on muuten edelleenkin kesken, koskakohan sieltä Vakuutusoikeudesta voisi odottaa kuulevansa jotain…). Pornoseminaarit aiheuttivat hetkellisiä pornoinnostuksen puuskia, joiden jälkeen piti palata muihin aiheisiin.

Viime vuosi oli sitten se varsinainen pornovuosi, jolloin minulla oli ilo ja kunnia saada kuukausipalkkaa siitä hyvästä, että luin vanhoja pornolehtiä alkuvuoden ja japanilaisia homopornosarjakuvia loppuvuoden. Tuli sitä niiden lukemisen lisäksi (eli ansiosta) kirjoitettua kaksi tieteellistä artikkelia, ja muutama huomattavasti epätieteellisempi teksti aiheiden parista.

En itse asiassa muista viime vuodelta juuri muita kuin pornoisia asioita, lukuunottamatta sitä, että tuli muutettua uuteen kämppään. Jälkikäteen ajateltuna taisin olla aika stressaantunut, vaikka tein hommia Oulussa eikä minulla ollut pomoa hengittämässä päivittäin niskaan. Ei lisurin pusertaminen loppuvuodesta valmiiksi ainakaan stressiä yhtään lieventänyt. Näihin aikoihin vuosi sitten tuntui siltä, että elän jossain pornoumpiossa. Taitaa olla muistivääristymä, mutta muistikuvissani minulla ei viime syksynä ollut juuri minkäänlaista sosiaalista elämää, nyyhötin vain kotona homopornojeni ääressä.

Pornoilut eivät kuitenkaan päättyneet vuoden loppuun, vaikka palkanmaksu päättyikin. Tämä vuosi onkin ollut aika omituinen. Silloin tällöin on pitänyt keskittyä tekstien viilaamisiin, oikolukuihin, johonkin luentoon – toisin sanoen aktivoida itsessään ahkera akateeminen työläinen. Välillä se on onnistunut vain hampaat irvessä ja vitkastellen. Projekti on kuitenkin ollut olemassa, sen laitaa on voinut tarpeen tullen nakertaa. Nakertamisella tarkoitan esimerkiksi sitä, että Animeconin pornomangaluennoilla viittasin Pornoakatemiaan; sitten joskus kun projektista pitäätehdä raportti, niin kaikki nakerrukset voi kirjata siihen.

Mutta nyt Pornoakatemia on loppu. Pornoakatemialla taitaa olla jäljellä enää yksi julkinen juttu – Oulun Naistutkimuspäivillä Pornoakatemia esittää Annie Sprinklen elämästä kertovan dokumentin ”Herstory of Porn”.

Pornoakatemia tarjosi selkeän raamin, jossa tapahtumia pidettiin, selkeän selityksen sille, miksi ulkkarivieraita raahataan Suomeen ja miksi joistain teemoista puhutaan ääneen. Harmi, ettei sellaista raamia (ja rahoitusta) enää ole. Pornoporukkakin hajoaa. Osaa tulee varmasti näkemään jatkossakin, osaa taas ei. Ei ole niin sanottua, että kaikki pornoakatemialaiset edes jatkavat akateemisessa maailmassa – ainakin sellaisia vihjauksia oli monilla päivällispöytä- ja kahvitaukokeskusteluissa.

On jotenkin hiukan tyhjä olo. Pitää suuntautua uusiin haasteisiin (joita toki onkin), mutta toisaalta olisi ollut kiva mäystäävielä pornoa yhdessä muiden kanssa. Varmaan väikkärissä mäystän pornoa myös, mutta se tulee olemaan vain sivujuonne, ei pääasia. Jotenkin pornoisuutta pitää kuitenkin pitää yllä, Pornoakatemian päättymisen jälkeenkin.

***

Loppuun mainos. Pornoakatemia-projektihan huipentui artikkelikokoelmaan, jonka nimi on Pornoakatemia! Huutomerkki kuuluu nimekkeeseen. Kirjan on julkaissut turkulainen kustantamo Eetos. Kirjaa voi tiedustella projektinjohtajaltamme Harri Kalhalta (harri.kalha(at)helsinki.fi), jolla on vino pino kirjoja hoteissaan. Hänen kauttaan tilatessa voi vissiin saada jonkun verran alennusta kirjan hinnasta verrattuna kirjakauppahintoihin, jos tajuaa pyytää.

Mainokset

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s