Stalkbook

Ensimmäiseksi se tuli vastaan Kaiken pelityksessä elokuun alussa. Juttu vaikutti englanninkielisen maailman omalta jutulta, kiinnostavalta vain, jos se saisi tarpeeksi suuren suosion Suomessakin. Sitten Rhia kysyi, olenko kokeillut moista. Vastasin että en. Kävin katsomassa, mutta juttu olisi vaatinut rekisteröitymisen, ja olen lähtökohtaisesti äärimmäisen laiska kaikkien rekisteröitymistä vaativien juttujen suhteen. (Tästä syystä en ole esimerkiksi Qruiserissa, vaikka siellä kuulemma pitäisi olla, jotta tietäisi missä mennään.)

Tuli syyskuun loppupuoli ja artikkelit Nyt-liitteessä ja päivittäis-Hesarissa. Se juttu oli kuulemma pahasti riippuvuutta aiheuttava. Menin Brysseliin jollekin seksuaalivähemmistöoikeusmatkalle, jossa kaikki vain puhuivat siitä. Sovittiin, että nekin, jotka eivät ole vielä kokeilleet, kokeilevat sitä, kunhan päästään kotiin. Menin ja kokeilin sitä. Pari ekaa iltaa meni sen kanssa leikkiessä.

Nyt sen kanssa alkaa kuitenkin vähitellen mennä hermot.

Facebookilla on periaatteessa kaksi tolkkua käyttötapaa. Voi hölmöillä hassuja hyvin tuntemiensa ihmisten kanssa tai pitääyhteyttä sellaisiin tyyppeihin, joihin ei muuten törmää. Olen Facebookin kautta löytänyt kourallisen vanhoja lukiotuttuja, joista en ole kuullut yhtään mitään vuosikausiin. Samoin frendilistalleen on ollut hyvä kerätä akateemisia tuttuja, joita näkee ehkä pari kertaa vuodessa, ja joiden tekemisiä voi seurailla Facebookin kautta.

Mutta kun se hemmetin Facebook ei oikeasti kerro paljonkaan ihmisten ajatuksista ja tekemisistä. Onhan se kiva saada tietää, mitä musiikkia ihmiset kuuntelevat, mitkä ovat heidän mottonsa ja ihmissuhdestatuksensa, mutta yleisistä olemisista ja tekemisistä ne eivät paljoa kerro. Samat lelut pyörivät eri tyyppien profiileissa, mutta lukiokaverin kuulumisista saa aika vähän tolkkua sen perusteella, kuinka monta virtuaaliolutta hänelle on lahjoitettu tai kuinka monta prosenttia hänen vastauksistaan on samoja minun vastausteni kanssa jossain kyselyssä, joka koskee parhaita treffipaikkoja. Ilo vanhojen tuttujen löytämisestä muuttuu nopeasti turhautumiseksi.

Facebookin avulla omaa persoonaansa on vaikea saada esille, koska sen muoto on niin rajattu. Tämä tietysti selittyy sillä, että Facebook on päivitettävä versio jenkkiläisestä vuosikirjasta, ja yksi sen pointeista varmaan onkin esittää eri ihmisten erilaiset jutut samanlaisessa formaatissa. Rajattu formaatti kuitenkin tekee siitä varsin tylsän.

Facebookissa on toki Wall, johon voi kirjoitella terveisiä, mutta sen käyttö on varsin vähäistä ja suppeaa. Kunnollisia kuulumisia ei oikeastaan sen kautta voi vaihtaa: se vertautuu blogien kommenttiosastoihin. Ja millaisia kuulumisia oikeastaan voi vaihtaa, jos tietääihmisestä suunnilleen vain sen, minkä Facebook kertoo? ”Hei, mäkin tykkään Nick Cavesta, mikä sun mielestä on sen paras biisi?”

Tietyssä mielessä on kyllä hyvä, että mahdollisimman monen tyypin yhteystiedot ovat samassa paikassa, jolloin on tarpeen tullen helppo jakaa tietoja.Paha vain, että relevantitkin asiat hukkuvat kaikkeen siihen sälään, jota Facebookissa kertyy.

Toki Facebook on ihan hauska lelu. Käyn tsekkaamassa joka viikko uudet hauskat Superlativet saadakseni nakella niillä ihmisiä. Vastailen välillä kyselyihin ja vertailen lesboprosenttejani muiden prosentteihin. Ystävälistallani olevista ihmisistä kuitenkin vain murto-osa on sellaisia, jotka tunnen tarpeeksi hyvin ollakseni kiinnostunut heidän visailuvastauksistaan, ja joista tiedän, mitkä lelut saattaisivat heitä huvittaa ja mitkä eivät.

Facebookissa häsvätessä viettämäni aika on valitettavasti ollut pois lähinnä blogien lukemisesta, ja se on harmi. Blogit ovat tietysti sellainen verkkoviestinnän ja -yhteisöllisyyden muoto, joka soveltuu parhaiten niille, jotka pitävät kirjoittamista luontevana tapana ilmaista itseään. Facebookissa on se hyvä puoli, että sitä voi käyttää ilman sen suurempia paineita, ja kommunikaatio on saman tasoista kaikkien kanssa, oli kyse sitten läheisestä kaverista jota näkee monta kertaa viikossa, lukiotutusta, jota ei ole nähnyt kymmeneen vuoteen tai filosofian tohtorista, jonka elämäntyötä arvostaa kovasti.

Advertisements

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s