Lopullinen päätös

”Vakuutusoikeuden ratkaisu: Työttömyysturvalautakunnan päätöstä ei muuteta. Valitus hylätään.”

Syksy 2005 alkoi ennätyksellisen paskasti: minulta evättiin apurahakauden päättymisen jälkeen työttömyyskorvaus sillä perusteella, että ”työllistyn omassa työssäni”. Olin tehnyt väikkäriä vuoden verran apurahalla, mikä rinnastui yrittäjyyteen. Kuvasin ensijärkytystä blogissa 3.10.2005, ja asian etenemistä syksyllä 2005 5.10.2005 ja 25.11.2005. Tein valituksen Työttömyysturvalautakuntaan keväällä 2006 ja kerroin valituksen tekemisestä blogissa 4.3.2006. Työttömyysturvalautakunta kuitenkin hylkäsi valitukseni kesällä 2006.

Valituksen hylkäämisen jälkeen valitin vielä Vakuutusoikeuteen. Kuvasin humoristisesti valitussuunnitelmiani 7.12.2006.

Nyt, kutakuinkin kahta vuotta myöhemmin, Vakuutusoikeus on siis vihdoin tehnyt päätöksensä ja hylännyt valitukseni. Vakuutusoikeus on ylin valitusaste, ja sen päätöksestä ei voi valittaa.

”Vakuutusoikeus katsoo, että pelkän Kangasvuon oman ilmoituksen perusteella ei voida todeta, että hänen työllistymisensä omassa työssään olisi 1.9.2005 todisteellisesti päättynyt tai ollut yhdenjaksoisesti keskeytyneenä neljän kuukauden ajan”, todetaan päätöksessä. Eli Vakuutusoikeus on ollut työvoimatoimikunnan kanssa samaa mieltä siitä, että tutkimustyö apurahalla rinnastuu yrittäjyyteen, eli ns. omassa työssä työllistymiseen – tulkinta, jota Tatusotu-työryhmä pontevasti kritisoi.

Kolmen vuoden aikana jotain on onneksi ehtinyt muuttua: alle viikko sitten, 8.11.2008 eduskunnassa äänestettiin laista maatalousyrittäjän eläkelain muuttamisesta ja eräistä siihen liittyvistä laeista. Laissa, joka tulee voimaan 1.1.2009, todetaan, tosin konditionaalissa, että ”työttömyysturvalain soveltamista selkeytettäisiin mainitsemalla laissa, ettei apurahansaaja ole laissa tarkoitettu yrittäjä.” Apurahansaajien sosiaaliturvaa parannetaan ko. lailla merkittävällä tavalla, eli apurahansaajat rinnastuvat jatkossa yrittäjien sijaan maatalousyrittäjiin. Koska en tunne maatalousyrittäjien eläkelainsäädäntöä, en tiedä, miksi on näin.

Joka tapauksessa on hienoa, että laki meni läpi. Jos laki olisi ollut voimassa jo 2005, olisin todennäköisesti saanut ansiosidonnaista päivärahaa apurahakauden päätyttyä, eikä mihinkään valitusrumbaan olisi tarvinnut ryhtyä. Tai mistä minä tiedän: paikalliset työvoimatoimistothan ovat tehneet omia päätöksiään ihan miten sattuu, pyrkimättä valtakunnalliseen tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen.

En ole varsinaisesti pettynyt Vakuutusoikeuden päätökseen. Jos valitukseni olisi hyväksytty, olisin ollut riemuissani: syksyllä 2005 jäi saamatta kolmisen tonnia päivärahoja, ja jos ne vielä olisi maksettu korkoineen, niin olishan sillä summalla käynyt hammaslääkärissä, Jenkeissä ja ravintola Matalassa. Mutta kielteinen päätös ei oikeastaan tunnu missään.

Valitusruljanssi alkoi yli kolme vuotta sitten ja raivoni, pettymykseni ja itsepäisyyteni asian suhteen ovat ehtineet jo laantua. Apurahatutkijoiden asemasta on julkisuudessa puhuttu paljon (itsekin olin aiheesta haastateltavana Vihreässä Langassa) ja kaiken puheen jälkeen ensi vuoden alusta voimaan tulee laki, joka todellakin parantaa apurahatutkijoiden asemaa.

Tietyssä mielessä se, että sain päätöksen juuri tänään, tuntuu maailman piruilulta. Olen nimittäin aiemmin saanut apurahan Pohjois-Pohjanmaan kulttuurirahastolta, mutta jättänyt sen nostamatta, monestakin syystä. Työkkärille kelvollisin syy on se, että olen ollut osapäivätöissä – olen opettanut pätkittäin koko vuoden. Sinä aikana olisi periaatteessa voinut tehdä sitä väikkäriä, mutta en vain ole jaksanut ajatella koko asiaa.

Todelliset syyt liittyvät kuitenkin itse apurahaan. Olen halunnut olla ansiopäivärahalla niin pitkään kuin mahdollista, sillä kuten on tullut todistettua, apurahakauden jälkeen työttömyyspäivärahan saamisesta ei ole takeita. Lisäksi olen tiennyt, että em. laki on valmisteilla, ja ajatellut, että nostan apurahan vasta sitten kun laki tulee voimaan.

Päätin kuitenkin, että nostan apurahan ja alan tehdä väikkäriä vuoden alusta. Lähetin apurahan maksatuspyynnön pari viikkoa sitten, ja eilen se sitten oli rätkähtänyt tilille. Maksoin Visa-laskunkin kokonaisuudessaan pois ja kaikkea. Tililläni oli hetken verran melkein yhtä paljon rahaa kuin ministeri saa kuukaudessa palkkaa. Siirsin sen käyttötililtä säästötilille, sillä kuukauden sijaan sillä on elettävä puoli vuotta. Kevyen rahaeuforian se kuitenkin aiheutti.

Vakuutusoikeuden päätös on kuitenkin palautti todellisuuteen.

Mainokset

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s