Kuluneisuus ja tyhjyys

Tulin setvineeksi matkavalokuvia, ja havaitsin kiinnostavan ilmiön: samat aiheet, kuvakulmat ja rajaukset näyttävät toistuvan ottamissani valokuvissa. Kyse ei ole varsinaisesti siitä, että olisin tietoisesti päättänyt matkalla kuvata tiettyjä aiheita tai ottaa kuvia ennalta suunnitellulla rajauksella. Ei esimerkiksi ole mikään yllätys, että matkakuvissani on sadoittain (tuhansittain?) kuvia hautausmailta, sillä yleensä olen reissuillani vartavasten luuhannut hautausmailla. Myöskään se, että matkakuvista löytyy makrolla otettuja kuvia kasveista ei ole kovinkaan hämmentävää, sillä olen usein ottanut kuvia kiinnostavan näköisistä kasveista myöhempää lajinmääritystä varten. Graffiteja ja seinäkirjoituksia olen kuvannut tarkoitushakuisesti.

Hämmentävää on se, että matkakuvat osoittavat, että minulla näyttää olevan katsomisen tapa, joka tuottaa tietynlaisia kuvia. Silmä tarttuu yleensä samanlaisiin aiheisiin, samanlaiset maisemat ja näkymät näyttävät kauniilta ja kuvaamisen arvoisilta. En kuitenkaan ole ollut järin tietoinen katsomiseni tavasta.

Toistuvia teemojani näyttävät olevan kuluneisuus ja tyhjyys.

Aiemmin olin jo havainnut esimerkiksi sen, että kuvaan usein sammaleen ja jäkälän peittämiä pintoja. Siitä on minulle jopa vitsailtu: ”Jaa, kävit matkoilla. Kuvasitko taas hautakiviä ja sammalia?” Kyllä kuvasin, taas.

Matkakuvia selatessa tajusin, miksi jäkälä ja sammal ovat niin kiehtovia kuvauskohteita: ne kasvavat hitaasti. Jos jokin pinta on sammaleen tai jäkälän peittämä, se on ollut paikallaan pitkään, ja se on saanut olla rauhassa. Kuvaan myös ruosteita ja hilseileviä maalipintoja – joskin viehtymyksen näihin huomasin vasta käytyäni läpi satoja ottamiani kuvia. Ruoste, sammal, jäkälät ja hilseilevä maali kertovat samaa ajan kulumisen ja liikkumattomuuden tarinaa.

Oheisissa kuvissa maali hilseilee brysseliläisessä takorauta-aidassa, canterburyläisessä lyhtypylväässä, oululaisessa liikennemerkissä, islantilaisessa ovessa ja nörrköpingiläisessä seinässä. Oululaiskuva kuuluu sarjaan, joka on kouriintuntuvin esitys itselleni mieluisista teemoista. Ulkomailla kuvatessa aiheet ovat väkisinkin vaihtelevia, koska kaikki näkymät ovat uusia ja jokainen kohde kiinnostava. Mutta kun pyörii tutuissa ympäristöissä, kuvattavaksi valikoituvat pelkistetyimmin ne teemat, joita silmä pitää kauniina. En Oulussa kuvannut merimaisemia, en auringonlaskua, en vilkasta torielämää, en kiinnostavia ihmistyyppejä. Kuvasin kasveja, jäkälää ja sammalta, hilseilevää maalia, ruostetta ja tiiliseiniä.

Seinä- ja lattiapinnat ovat aihe, johon olen myös viehtynyt. Pidän pintojen kaksiulotteisuudesta ja litteydestä. Jos seinä on muurattu tiilistä tai kivestä, kuvaan tulee miellyttävää toisteisuutta; jos se on värjäytynyt ja rapautunut, kuvasta voi tulla myös outo ja abstrakti – siitä ei välttämättä tiedä, onko se valokuva, maalaus vai kollaasi, ja mitä se esittää, jos esittääkään mitään. Myöskään mittakaava ei selviä heti: kuva voi esittää monen neliön seinää tai postikortin aluetta. Joidenkin kuvien kohdalla voi itsekin joutua miettimään, olenko kuvannut seinää läheltä vai kaukaa. Toisista kuvista taas ei tiedä, onko kyseessä seinä vai lattia.

Ohessa kuvat betoniseinästä Canterburyssä (kuva on luultavasti yksi parhaista kuvistani ylipäänsä), temppelin puuseinästä Kiotossa, oululaisesta betonisesta siltapylväästä, Pisan katedraalin marmoriseinästä tai -lattiasta sekä natsien rikkomista hautakivistä rakennetusta muurista Varsovan juutalaisella hautausmaalla. Sivumennen sanottuna aioin ensin esitellä kaksi eri seinäsarjaa, nimittäin ”toisteiset” ja ”abstraktit”, mutta jouduin jumiin abstraktin määrittelyn kanssa. Voiko esimerkiksi repeytyneillä mainoksilla peitettyä seinäpintaa luonnehtia ”abstraktiksi”? Sitten päätin, että viisi kuvaa erilaisista seinäpinnoista riittää kyllä esimerkiksi.

Yksi lähes samanlaisena paikasta paikkaan toistuvista aiheistani on horisonttiin jatkuva tie, jota ympäröi kasvillisuus. Tie näyttää tunnelilta. Useimmiten rajaus on maapainotteinen: taivasta näkyy vain pieni läiskä. Kuva toistuu samanlaisena paikasta paikkaan. Valitsin näytettäväksi viisi kuvaa. Ensimmäinen on puistotie Roehamptonin yliopiston mailta Lontoosta, toinen on pyörätie Canterburystä, kolmas on tie Firenzestä, neljäs Malahidesta, Irlannista ja viides Varsovasta, juutalaiselta hautausmaalta.

Olen viehtynyt samaan tunnelimaiseen rajaukseen ja perspektiiviin myös rakennettua ympäristöä kuvatessani. Kuvissani katse hakeutuu kaukaisuuteen metroasemilla, katedraaleissa, kauppakeskuksissa, kirjastoissa, kaduilla. Oheiset kuvat ovat Roehamptonin yliopiston asuntolasta, pachinko-pelihallista Tokiosta, Fushimi Inari -pyhäköstä Kiotosta, Norrköpingin teollisuusalueella olevasta auki leikatusta vesiputkesta ja Kioton rautatieasemalta. Japanissa otetut kuvat painottuvat tässä siksi, että ne olivat mielestäni mielenkiintoisempia ja paremmin onnistuneita kuin esim. jotkut Dublinin kauppakeskuksessa, Lundin keskiaikaisilla kaduilla ja Canterburyn katedraalissa otetut kuvat, joissa oli sama rajaus.

Matkakuvissani on harvoin ihmisiä. Joskus yritän tietoisesti kuvata ihmisiä, mutta se tuntuu jotenkin röyhkeältä. Lupaa kysymättä kuvaaminen on minusta epäkohteliasta, ja luvan kysyminen pilaisi otettavan kuvan. Liian usein esimerkiksi matkaoppaiden kuvissa eksoottiset ulkomaiden ihmiset katsovat kameraan ärtynyt ilme silmissään. En halua omiin kuviini niitä ilmeitä.

Ihmiskuvani ovat yleensä epäonnistuneita: olen kautta linjan tyytymätön kuviini, joissa on ihmisiä. Kaupunkinäkymiäkin kuvatessa mieluiten rajaan kuvat niin, että niissä on mahdollisimman vähän ihmisiä. Parhaiten onnistuneita ihmiskuvia ovat sellaiset, joissa ihmiset tekevät jotakin keskittyneesti, eivätkä ehdi huomata, että heitä kuvataan.

Tokion Harajukussa kuvasin cosplayaajia ja gosurori-tyttöjä. Se, että ylipäätään kehtasin kuvata heitä johtui siitä, että he olivat paikalla nimenomaan poseeratakseen. Osa kuvista onnistui tosi hyvin, mutta onnistuneet kuvat eivät olleet poseerauksia, vaan velttoja asentoja ja tyhjiä ilmeitä, kännykkään puhumisia ja sormin syömisiä. Ärtyneitä ilmeitä ei ollut, sillä kameroiden läsnäolo oli itsestäänselvää. Sen sijaan metroasemalla kuvaamani kimonopukuinen mummo katsoo minua pahasti ottamastani kuvasta.

Näissä ihmiskuvissa on kaikissa sama tunnelma, keskittynyt, mutta hieman laiska. Vain yksi kuvien ihmisistä katsoo takaisin, enemmän yllätettynä kuin ärtyneenä. Muut ovat joko keskittyneitä tekemään jotain, tai sitten muuten omissa maailmoissan.

Ensimmäisessä kuvassa on Pisan tornin vartija, joka luotsaa turistiryhmät Pisan tornin huipulle monta kertaa päivässä, selvästikin kyllästyneenä turisteihin ja välinpitämättömänä tornin huipulta avautuvista maisemista. Toisessa on gosurori-tyttö Harajukusta: kuvasin samasta tytöstä poseerauskuvan, jossa hän hymyilee aurinkoisesti. Tämä kuva kännykkäänsä puhuvasta ja laukkunsa ääreen kyykistyneestä tytöstä on kiinnostavampi. Kolmannessa kuvassa on Yo!-sushiketjun sushikokki täyttämässä tarjoiluhihnalla kiertäviä lautasia lontoolaisravintolassa. Neljäs kuva esittää Asakusan Sensoji-temppelin kauppakujalla työskentelevää leipuria, joka teki paputahnamunkkeja koneella. Viides taas brysseliläistä kalakauppiasta, joka asettelee ostereita myyntipöydälleen kasattuun jäämurskaan.

Muitakin toistuvia teemoja ja rajauksia on. Kaksiulotteisia, pintamaisia kuvia olen ottanut niin kalatorilla myytävistä pienistä kaloista kuin maahan nietostuneista kirsikankukan terälehdistä; lukuisat pudonneet ja käpristyneet lehdet ovat päässeet muotokuvattaviksi; ovien saranat ja taoskoristeet ruostuvat eri tavoin eri puolilla maailmaa. Se, että sain esiteltävät, toistuvat teemat rajattua viiteen, oli pitkällisen pohdinnan tulos.

Mainokset

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s