Biseksuaalisuudesta voi parantua

Katsoin Annin tarinan. Video on osa herätyskristillisen Nuotta-nuorisomedian Älä alistu! -kampanjaa,  joka kehottaa nuoria tekemään omat valintansa ja miettimään, miten haluaa elää. Videossa uskova tyttö kertoo, kuinka vapautui biseksuaalisuudesta Jumalan avulla.

Nuotta-lehden eheytyskampanja ei ole ensimmäinen, johon törmään, ja tuskinpa se tulee olemaan viimeinen. Siitä huolimatta tässä kampanjassa on jotain erityisellä tavalla ahdistavaa. Ahdistavuus ei kuitenkaan synny kampanjan sisällöstä, vaan siitä, millaiseen keskusteluun se kutsuu. Kampanjaa vastustettaessa ilmeisimmät argumentit jumiutuvat toistamaan sitä, kuinka homo/biseksuaalisuus ei ole sairasta, kuinka homot ja bisset pitää hyväksyä ja kuinka kukaan ei voi valita homouttaan/biseksuaalisuuttaan. Totta toki, mutta samalla näissä argumenteissa on implisiittisenä ajatus seksuaalisuuden jähmeydestä ja identiteetin muuttumattomuudesta, jolloin kokemus oman seksuaalisuuden muuttumisesta määrittyy automaattisesti epäaidoksi.

Sillä jos antautuu keskustelemaan siitä, että seksuaalisuus onkin joustavaa, liikkuvaa ja muuttuvaa, niin eikö se ole aseiden luovuttamista vihollisen käsiin? Eikö meidän pidäkin puolustaa identiteetin synnynnäisyyttä, vakautta ja muuttumattomuutta saadaksemme sille oikeutuksen? Toistetaanhan kampanjassakin, että Annin tarina on todistus siitä, että seksuaalisuus todellakin voi Jumalan avulla muuttua, vaikka maallistunut yhteiskunta muuta väittäisi. Ja jos me myönnämme, että seksuaalisuus voi muuttua, niin sittenhän olemme jo hävinneet pelin, eikö niin?

Annin tarina on kuitenkin hyvin tunnistettava biseksuaalinen tarina, kun siitä jättää Jumalan tekemän ihmeen pois. Tyttö seurustelee tytön kanssa, eroaa, tuskailee, sitten tapaa pojan, ihastuu, halu ja tunteet muuttuvat. Se on jopa tavallinen tarina: pitkällä aikavälillä on varsin todennäköistä, että itsensä biseksuaaliseksi mieltävän ihmisen halut, ihmissuhteet ja tunteet vaihtelevat. Annin tarina voisi olla peräisin omasta aineistostani – jos hän kutsuisi itseään edelleen biseksuaaliksi. Omassa aineistossani on esimerkiksi nainen, joka määritteli itsensä lesboksi teini-iässä ja joka ensimmäisen haastattelun aikaan tuskaili, miten tulla lesbokavereille bissenä ulos kaapista; toisen haastattelun aikaan hän eli tyytyväisenä perheenäidin elämää yhdessä miehen kanssa. (Jumalalla ei ollut osuutta asiaan.) On nainen, joka oli naimisissa vuosikausia, ryhtyi ryminällä lesboksi ja sitten hitaanlaisesti alkoi miettiä, että jospa se biseksuaali olisikin sopivampi nimike. On useampi haastateltava, joka pitää poliittisesti tärkeänä nimetä itsensä biseksuaaliksi riippumatta niiden ihmisten sukupuolista, joiden kanssa kulloinkin on jotakin sutinaa.

Ja jotta en jäisi pelkästään oman aineistoni varaan, niin myös yhdysvaltalaisen kehityspsykologin Lisa Diamondin pitkittäistutkimus samaan sukupuoleen vetoa tuntevista naisista painottaa  seksuaalisuuden joustavuutta. Diamondin tutkimuksessa Sexual Fluidity – Understanding Women’s Love and Desire muistutetaan, että seksuaalisuuden joustavuutta on seksuaalisuustutkimuksissa yleensä pidetty anomaliana, jota ei tarvitse selittää tai pohtia, ja seksuaalisuuden pysyvyyttä vallitsevana tendenssinä. Diamondin tutkimuksen tavoitteena on keskittyä nimenomaan seksuaalisuuden muuttuvuuteen ja joustavuuteen. Diamondin tutkimuksen aineistossa (n. 100 nuorta naista) kaksi kolmasosaa haastateltavista muutti kymmenen vuoden tutkimusperiodilla identiteettinimikettään.

Oman tutkimukseni lähtökohtanahan oli biseksuaalinen itseidentifikaatio, se että ihminen itse nimittää itseään biseksuaaliksi; Diamondin tutkimuksessa lähtökohtana oli samansukupuolinen halu itseidentifikaatiosta riippumatta. Niinpä Diamondin tutkimukseen osallistui naisia, jotka nimittivät itseään heteroiksi, lesboiksi, biseksuaaleiksi, panseksuaaleiksi, queereiksi ja naisia, jotka kieltäytyivät nimeämästä seksuaalisuuttaan. Diamondin tutkimuksessa korostuu toisaalta se, että nimikkeen valinta ei välttämättä kuvaa halua ja toisaalta se, että koko tutkimusperiodin ajan samansuuntaisia haluja raportoineet naiset harvemmin muuttivat identiteettinimikettään: sen sijaan ne naiset, jotka kokivat halunsa muuttuneen, muuttivat useimmiten myös identiteettinimikettään. Tyypillisintä oli muutos eksklusiivisista nimikkeistä (hetero, lesbo)  inklusiivisiin nimikkeisiin (biseksuaali, queer) ja tietoiseen määrittelemättömyyteen. Diamondin aineisto kuvaa sitä, kuinka yksittäiset elämäntapahtumat – tutustuminen uusiin ihmisiin, muuttaminen uudelle paikkakunnalle, poliittinen herääminen – voivat vaikuttaa seksuaalisuuteen radikaalistikin, jos siihen on olemassa potentiaali.

Niinpä Anninkaan kokemusta siitä, että hän ei enää ole biseksuaali, ei ole mitään syytä väheksyä ja kuvitella hänen olevan identiteetin tai seksuaalisuuden kieltämisen vallassa. Älä alistu! -kampanja on kuulemma muutaman nuoren omiin kokemuksiin pohjautuva: he ovat kokeneet seksuaalisuutensa muuttuneen Jumalan avulla. Kampanjaa vastaan ei kuitenkaan pidä lähteä argumentoimaan vähättelemällä näiden nuorten kokemuksia seksuaalisuuden muuttumisesta vaan kyseenalaistamalla se tapa, jolla kampanja (ja myös nuortenlehti Nuotta) seksuaalisuutta käsittelee.

Ongelmallista ei ole suinkaan se, että homoseksuaalisuus näyttäytyy syntinä, vaan  suhtautuminen seksuaalisuuteen sinällään. Nuotassa seksuaalisuus näyttäytyy jonakin, joka on sallittua vain avioliitossa – ja se avioliitto on ikuisesti pysyvä, vaikka puoliso olisi millainen kusipää. Se näyttäytyy ensisijaisesti jäykän perinteisellä tavalla miehisenä tai naisellisena. Haastattelussa Annikin kertoo, kuinka Jumala on tarkoittanut, että nainen saisi tuntea itsensä täysnaiseksi, mikä on mahdollista vain miehen kanssa. Naiseus ja miehisyys ovat vastapooleja, ja fundiskristillisessä ajattelutavassa tähän sisältyy myös naisen alisteinen asema suhteessa mieheen: mies on se, joka kantaa vastuun naisesta, ja naisen on vaiettava seurakunnassa.

Nuotta-lehdessä nuoria jopa kehotetaan pidättäytymään itsetyydyttämisestä, koska se on Jumalan tahdon vastaista. Tätä kehotusta pidän muuten vielä haitallisempana kuin homostelusta pidättäytymistä, sillä itsetyydytys on seksuaaliterveyden kannalta äärimmäisen tärkeää kaikille: jos ihminen ei ole koskaan runkannut eikä koskaan runkkaa, hän ei voi tietää mistä kiihottuu ja millaisesta kosketuksesta pitää. Nuori, joka ei runkkaa, ei yksinkertaisesti opi tuntemaan omaa seksuaalisuuttaan. Itsetyydytyksen kieltämisen lopputuloksena on seksuaalisuudestaan ahdistuneita ja hyväksikäytölle alttiita ihmisiä, jotka eivät tunne eivätkä osaa siten myöskään ilmaista omia rajojaan.

Meillä pitää kuitenkin olla oikeus muuttaa itsemäärittelyämme tai kieltäytyä itsemäärittelystä, siitäkin huolimatta, että se voi antaa eheytyshihhuloijille mahdollisuuden väittää, ettei bi- tai homoseksuaalisuus olekaan luonnollista, synnynnäistä ja väistämätöntä. Meillä pitää olla oikeus kokemukseen seksuaalisuudestamme joustavana ja muutoksille alttiina ilman, että sitä käytetään meitä vastaan, todisteena tunteidemme ja halujemme epäaitoudesta.

Biseksuaalisuudesta voi ”parantua”, sillä seksuaalisuus on muuttuvaista. Siihen ei tarvita Jumalan ihmettä. Ensi hätään riittää, että lakkaa nimittämästä itseään biseksuaaliksi, silloin rajautuu ainakin minun tutkimukseni aineiston ulkopuolelle. Seksuaalisuuden muuttuvaisuuteen kuitenkin sisältyy se, että tauti voi tulla milloin tahansa takaisin. Mutta koska näin on, se vaatii itsekontrollia. Oman itsen kyttääminen ja haluistaan huolestuminen on omiaan aiheuttamaan tarpeetonta ahdistusta.

Anni, sulla on oikeus olla hetero, jos susta siltä kerran tuntuu. Samoin kuin sulla oli oikeus olla bi, kun susta siltä tuntui. Mutta sulla on myös oikeus pyytää apua muualtakin kuin fundisuskovaispiireistä, jos alkaa ahdistaa.

Mainokset

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s