Dialogin alkeet, eli “Joku on väärässä intternetissä”
Dialogi ei ole aina tavoiteltavaa. Joskus on tarpeen sanoa: “Turpa kiinni, olet väärässä.”
Olen jo vuosia sitten menettänyt uskoni ns. “dialogiin”. Niinpä ryhdyn “dialogiin” vain silloin, kun koen dialogin lähtökohtien täyttävän tietyt ehdot. Niistä lisää myöhemmin.
Uskon menetykselle tärkeä hetki oli viitisen vuotta sitten. Kirjoitin tuolloin romaania Sudenveri, ja seurasin sitä varten suomalaista susitutkimusta. Susi on siitä jännä eläin, että se vaikuttaa herättävän yhtä paljon polarisoituneita mielipiteitä puolesta ja vastaan kuin maahanmuutto, feminismi ja Suomen talouden tila. Sutta on tutkittu paljon, samoin kuin siihen ja kannanhoitoon liittyviä asenteita. Suteen liittyvistä EU-vastuista, kannanhoidosta ja kaikesta muusta mahdollisesta on myös tiedotettu runsaasti.
Niinpä olikin eräässä paneelikeskustelussa pysäyttävää kuulla erään susitutkija kertovan tunteistaan. Tutkija kertoi ajatelleensa susitutkimusten alkaessa parikymmentä vuotta sitten, että kunhan tietoa sudesta vain saadaan lisää, ja kunhan tieto saatetaan ihmisten ulottuville, suteen kohdistuva irrationaalinen pelko, viha ja kielteiset asenteet kyllä lientyvät. Tutkija oli kuitenkin menettänyt illuusionsa: hänen mukaansa valistuksella, oikealla tiedolla ja keskustelutilaisuuksilla ei saada ihmisten mielipiteitä sudesta muuttumaan. Hänellä ei ollut vastauksia siihen, millä ne sitten muutettaisiin, hän vain näytti väsyneeltä.
Minulla on kunniakas menneisyys aktiivisena keskustelijana 1990-luvulla suosituissa nyyssiryhmissä. Jos joku vielä muistaa sfnet.keskustelu.seksin tai sfnet.keskustelu.ihmissuhteet-ryhmän, niin siellä minä taitoin peistä antropologiopiskelijan innokuudella sukupuolten tasa-arvosta, seksuaalivalinnasta ja homoseksuaalisuuden luonnollisuudesta. Olin samanlaisen illuusion vallassa kuin nuori susitutkija: kunhan minä vain lyön pöytään tarpeeksi kovat faktat ja lähteet kääpiösimpanssien seksuaalisuudesta, miesten ja naisten välisten erojen pienuudesta tilastollisesti katsottuna ja antropologisesta vertailuaineistosta, niin kyllä ne sitten uskovat.
Eivät uskoneet. Eivät, sillä kyllähän sen nyt arkijärkikin sanoo, että seksuaalisuus on olemassa lisääntymistä varten, joten homoseksuaalisuus on luonnotonta, samoin kuin naisen tasavertainen asema, sillä kivikaudella naiset kykkivät luolissa odottamassa ruokaa sillä aikaa, kun miehet metsästivät mammuttia. En usko, että mikään “dialogi”, mitä nyysseissä kävin, muutti kenenkään asenteita tai ajatuksia.
Henkilökohtaisesti näistä peitsentaitoista oli tietysti hyötyä. Opin perustelemaan väitteitäni, tunnistamaan argumentaatiovirheitä ja kirjoittamaan lyhyesti, esimerkkejä käyttäen ja kipakasti. Totta kai se oli hauskaakin, väitellä sormet kuumana näppiksellä sellaisten ihmisten kanssa, joita ei koskaan tulisi tapaamaan. Nyyssikirjoittelu oli nykyiseen nettikeskusteluun verrattuna myös samalla tavalla viatonta ja puhtoista kuin 1950-luvun Suomi-filmit verrattuna Hottiksiin.
Kyllä välillä myös kaipaan niitä aikoja, jolloin netissä saattoi keskustella heittämällä nonchalantisti ilmaan, että “ad hominem”, jos sai henkilöön käyviä haukkuja osakseen. Olisi aika ihanaa, jos nykyään feisbakeskusteluissa tai kommenttiosastoilla voisi vastata, että “ad hominem, olkinukke” siinä vaiheessa, kun joku sanoo, että “mitä sä suvakkihuora sitten sanot, kun karvaranne raiskaa sut tai tyttäres?” Ja sitten alkuperäinen kommentoija nielisi sappensa ja etsisi hullun lailla parempia lähteitä ja parempaa argumentaatiotapaa.
Joka tapauksessa katson, että olen täyttänyt inhmillisen velvollisuuteni ja myös tyhjentänyt mana poolini lopullisesti suhteessa sellaiseen “dialogiin”, jossa toisella osapuolella on vahvoja mielipiteitä, mutta vajavaiset tiedot vailla halua ottaa asioista tarkemmin selvää.
Dialogi on mielekästä vain seuraavilla ehdoilla:
1) Dialogiin osallistuvilla on riittävät ja yhtäläiset pohjatiedot kyseessä olevasta asiasta.
Jos jommalla kummalla osapuolella on puutteellinen tietämys, dialogia on turha käydä. Dialogi esimerkiksi maahanmuuttotutkijan ja peruskoulun kesken jättäneen uusnatsin, lastenlääkärin ja rokotuskriittisen enkelitädin tai oikeustieteen professorin ja pääministerin välillä on lähtökohtaisesti mahdotonta, ellei vajavaisin tiedoin toimiva osapuoli ole valmis täydentämään tietojaan tai edes myöntämään tietämättömyyttään.
Riittävät pohjatiedot eivät tarkoita itsestäänselvää samanmielisyyttä, vaan sitä, että rautalangasta vääntämisen velvollisuutta ei voi sälyttää sen osapuolen niskoille, joka on valistuneempi. Jokaisella on ihan oma velvollisuus ottaa asioista tarpeeksi selvää, ennen kuin ryhtyy dialogiin.
Etenkään tutkijoiden ei kannata ryhtyä “dialogiin” sellaisten ihmisten kanssa, jotka kyseenalaistavat asiantuntijuuden ja tutkitun tiedon merkityksen ylipäänsä.
2) Dialogiin osallistuvilla on yhteinen tavoite pyrkiä ymmärtämään toisen osapuolen kantoja.
Jos jommalta kummalta puuttuu tämä tavoite, kyse ei ole dialogista. Toisen osapuolen kannan ymmärtämisen pyrkimys ei kuitenkaan tarkoita omista kannoista luopumista, tai kilpailua siitä, kumman kanta on parempi. Dialogin tarkoitus on lisätä siihen osallistuvien yhteistä ymmärrystä ylipäänsä.
Kakkoskohdan ehtoa ei muuten kannata edes miettiä, ellei ykköskohta täyty.
3) Dialogi on vapaaehtoista.
Dialogia käydään siksi, että kumpikin osapuoli haluaa. Jos toinen osapuoli uhkailee, länkyttää, vähättelee ja käyttäytyy muutenkin huonosti, dialogia ei ole pakko käydä.
Dialogista voi kieltäytyä löyhemminkin perustein. Saamelaisen ei ole aina pakko vääntää rautalangasta ILO169-sopimuksen koukeroita, biseksuaalin velvollisuus ei ole valistaa kaikkia heteronormatiivisuuden merkityksestä yhteiskunnassa, maahanmuuttajan ei tarvitse edustaa koko ryhmää, vaikka toinen osapuoli olisikin avoin valistumaan näistä asioista.
Usein kieltäytyminen dialogista näyttäytyy huonotapaisena torjuntana, vaikka yleensä kyse on siitä, että dialogista kieltäytyjä on väsynyt kuulemaan ja sanomaan ääneen samoja itsestäänselvyyksiä. Itse esimerkiksi kieltäydyn kategorisesti keskustelemasta feminismistä, ellen koe keskustelun aidosti laajentavan omaa ajatteluani. Kieltäytyminen koskee niin femakkofobeja kuin innokkaan dogmaattisia tumblr-feministejäkin. Aika kovat feminismijutut täytyy ihmisellä olla, ennen kuin onnistuu sanomaan aiheesta jotakin, jota en ole jo kuullut lukemattomia kertoja.
Se, että kieltäytyy dialogista, ei kuitenkaan tarkoita kieltäytymistä myös kommunikaatiosta tai vuorovaikutuksesta – joista niistäkin on tietysti sallittua kieltäytyä. Vaikka ei jaksaisikaan selittää päivänselviä asioita puolta tuntia, jotta luotaisiin pohja dialogille, voi silti jaksaa jutella säästä tai lempimusiikista.
Lisäksi itsestäänselvyys: dialogi on kielellistä. Väkivalta ei ole dialogin muoto.
***
Jos nyt olen asettanut näin nätit ohjeet, niin miten niitä itse noudatan? Mistä minä olen ollut väärässä ja muuttanut mielipiteitäni dialogin pohjalta?
Energiapolitiikasta.
Aikanaan vastustin ydinvoimaa, koska, öö, no eiks se nyt oo paha? Sitten tulin jossain dialogissa kärsivällisesti valistetuksi, ja otin itse asiasta selvää. Esimerkiksi Saksan ydinvoimaloiden sulkeminen ei ollut mikään mahtava ympäristövoitto, vaan katastrofi ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Olin myös itsestäänselvästi tuulivoiman puolesta, kunnes joku jossain dialogissa muistutti, että tuulivoiman käyttö edellyttää säätövoimaa, joten se on riippuvaista muusta sähköntuotannosta. Energiapoliittisten mielipiteideni muuttuminen ei kuitenkaan tarkoita sokean vastustuksen ja sokean myönteisyyden muuttumista sokeaksi puolustamiseksi ja sokeaksi kielteisyydeksi, vaan näkökulman laajenemista ylipäätään.
Jokaisella on sokeita pisteitä, mutta on typeryyttä puolustaa niitä korjaamisen sijasta.
Jatulintarha 
Hieno kooste, jonka kokemuksen tuoman viisauden allekirjoitan!
”kunhan tietoa sudesta vain saadaan lisää, ja kunhan tieto saatetaan ihmisten ulottuville, suteen kohdistuva irrationaalinen pelko”
Tässä se ongelma on. Metsästäjän pelko siitä, että susi syö sekä tunnearvoltaan että rahallisesti arvokkaan metsästyskoiran, on täysin rationaalinen. Kun keskustelun lähtökohta on se, että todelliset ongelmat ilman perusteita leimataan irrationaalisiksi peloiksi, ei dialogille ole edellytyksiä. Susien suojeleminen ei tule onnistumaan, jos syytä miksi susia salametsästetään ei ymmärretä.
En näe, että metsästäjät tai poromiehet pelkäisivät sutta irrationaalisesti, irrationaalinen pelko ilmenee enemmän esim. ajatuksena, että lapset eivät voi susien takia odottaa tien vieressä koulutaksia, vaikka susista ei ole näkynyt kuin jälkiä ja radiopantatietoja alueelta. Poromiesten kohdalla petokorvausten korottaminen voisi muuttaa asenteita, koska porot eivät ole yhtä henkilökohtaisia eläimiä kuin koirat. Sudet ovat metsästäneet myös kotieläimiä – näiden kohdalla kunnolliset sähköaitaukset auttaisivat paljon, samoin kuin laumanvartijakoirat, jotka ovat vähän jytkympiä otuksia kuin metsästyskoirat.
Metsästyskoirien suojaksi on esim. sähköliivejä, mutta käsittääkseni kokemukset niistä eivät ole kovin hyviä. En tiedä, missä vaiheessa niiden kehitys on, käsittääkseni prototyypit ovat olleet raskaita ja haitanneet koiran liikkeitä, mikä on metsästyskoiralle tietysti huono juttu. Pihalla koiria voi suojata esim. häkillä. Tosin yleensä koiria pihasta vievät yleensä yksinäiset nälkäiset sudet, joille pihapiiriin tuleminen on hätäkeino – ja yksinäisiä nälkäisiä susia tuotetaan salametsästämällä susilauman rakenne pilalle. Susilaumahan kokonaisuutena on tehokas metsästäessään, eikä yhdestä koirasta edes riitä ruokaa koko laumalle.
En muuten tarkoita, että kaikki metsästäjät olisivat salametsästäjiä, ja olen tietysti pahoillani, kun metsästäjät menettävät koiria susille. Koirakysymykseen ei varmaan auta edes rahallisen korvauksen nosto, kun kyse on kuitenkin koulutetusta työtoverista metsällä. Siihenpä mulla ei olekaan vastausta, muuten kuin että vaikka kuinka vituttaisi, salametsästys on rikos niin lakia kuin ympäristöä vastaan.
Hassu väite, että tuulivoima tarvitsee säätövoimaa. Säätövoiman tarve ei johdu tuotannosta vaan kulutuksesta. Jos kilometri katuvaloja räpsäytetään kerralla päälle, jossain tuotantoa pitää säätää kulutuksen kasvun verran.
Jos kulutusprofiili ei muutu, säätövoiman tarve ei muutu.
On tietysti totta, että ydinvoimalalla on helpompi säätää tuotantoa taajuusohjattuna säätövoimana kuin tuulivoimaa, mutta tuulivoima itse ei säätövoimaa tarvitse.
Tuulivoima vaatii säätövoimaa rinnalleen koska se tuottaa tehoa epäluotettavaksi. Mikäli ei tuule tarpeeksi tai tuulee liikaa, tehoa ei tuulivoimalasta saada.
Kysyntä kuitenkaan ei juuri riipu siitä miten sattuu tulemaan.
Tämän todennäköisesti tiesitkin, vaikka eri kuvan sainkin kommentistasi.
Kysehän on siitä, mitä säätövoimalla tarkoitetaan. Jos tuulivoimala seisoo, ei ainakaan tarvita säätövoimaa sitä varten. Silloin tarvitaan lisää sähköntuotantoa, mikä ei ole sama kuin säätövoima.
Säätövoimaa käytetään täyttämään kulutuksen ja tuotannon välistä eroa. Molemmat siis vaikuttavat, ei pelkästään toinen. Tuulivoima (kuten aurinko- tai aaltovoima (sitten tulevaisuudessa)) ei tuota samaa määrää sähköä koko ajan. Esim. Suomessa tyypillisesti kovimpina pakkaspäivinä ei tuule yhtään. Tuulivoiman tuotanto on silloin lähes 0. Vastaavasti ko. kovana pakkaspäivänä Suomessa käytetään todnäk vuoden suurin päivittäinen määrä sähköä, koska lämmitys ja lämmin vesi ovat elintärkeitä.
Ainoa tapa millä em. kolmesta uusiutuvasta saadaan sellaisia, että ne eivät tarvitse säätövoimaa tuekseen, olisi saada varastoitua niiden tuotantoa kulutuspiikkejä varten. Tämä ei vielä ole tehokkaasti mahdollista, joten tarvitsemme säätövoimaa, joista perinteinen vesivoima, ydinvoima ja biopolttolaitokset ovat ympäristön kannalta parhaita.
Ja siis blogitekstihän oli täyttä asiaa! Hienoa. Mainittava toki, että näissä blogissa mainituissa kiistakysymyksissä on tosiaan nykyään lähes mahdoton käydä listan täyttävää dialogia. Syy taitaa olla se, että ne jotka siihen kykenisivät ovat todentotta jo lopen kyllästyneitä.
Jälleen tuo tuulivoimakommentti todisti sen, mitä blogikin sanoi: ei voi harjoittaa dialogia, koska kohta 1 ei toteudu. Juuri sitä testasin.
Mitä on säätövoima? Se ei ole sitä, että tuulivoimalan pysähtyessä käynnistetään toinen voimala (esim hiilivoimala). Sekään ei ole säätövoimaa, että ydinvoimalan pudotessa verkosta tarvitaan varavoimaa. Tuulivoimalan tyypillinen teho on alle 5MW. 1000MW:n ydinvoimala tarvitsee varavoimaa 1000MW. Säätövoimaa se tarvitsee vain 10-100MW. Tuulivoimalalle riittää vastaavasti 0,1 MW säätövoimaa.
Jormalle ja muillekin tiedoksi, että talvipakkasella ei Suomessa tuule maan tasossa, mutta voimaloiden roottorien korkeudella tuulee kyllä. Se nyt on totta, että aina ei tuule, mutta tyvenessä pakkassäässä saattaa yllättäen tuulla ihan hyvinkin.
Melkein 7 vuotta olisi ollut aikaa päivittää tämä ”wanhan kansan uskomus” http://ilmatieteenlaitos.fi/tiedote/1234245291.
Energian varastointi tulee olemaan seuraava suuri teollinen buumi. Onneksi Suomen ei tarvitse osalistua tähänkään teknologiaan, koska sitten kun vaikka valtiomme hallitus osaa toistella tätä, aikaikkuna on mennyt jo vuosia sitten ohi…
En taida tähän säätövoima-keskusteluun tämän enempää osallistua, kun kirjoitukseni ei varsinaisesti käsitellyt energiapolitiikkaa, vaan mielipiteideni muuttumista. Kommentoijat ovatkin jo täsmentäneet säätövoiman käsitettä, kiitos siitä!
Hyvä kirjoitus, mutta lopussa on virhe joka ei liity itse asiaan. Säätövoima ei ole ”muuta sähköntuotantoa”, vaan ”säädettävissä oleva tuotantoreservi”. Se voi siis olla esimerkiksi polttokaasua, jonka käyttö ei ole ”tuotantoa” koska polttokaasun tekeminen on vienyt enemmän (esimerkiksi tuuli) sähköä kuin sitä polttamalla saadaan. Polttokaasun tai vastaavan ratkaisun avulla voidaan kuitenkin varastoida tuulivoiman energiaa tuulettomia ajanjaksoja varten. Voi olla että juuri nyt tämä ei ole taloudellisesti järkevä ratkaisu, mutta joka tapauksessa periaatteessa sähköä voidaan säilöä eikä tuulivoima ole välttämättä aina ja kaikkialla riippuvaista muusta sähköntuotannosta.
Kerrassaan loistava kirjoitus. Mieleen tuli, että itse asiassa järkevälle dialogille on vielä eräs reunaehto: dialogin osapuolten on hyväksyttävä se, että dialogissa hyödynnetään logiikkaa. Jos keskustelija ei edes lähtökohtaisesti ole sitä mieltä, että näkemyksiä tulisi jotenkin perustella ja noiden pertustelujen tulisi olla jollain objektiivisella tavalla muidenkin ymmärrettävissä ja arvioitavissa, ei kai oikeastaan päästä edes kohtaan 1.
Vaikka kirjoittaja ilmaisi epäuskoaan faktojen vaikutuskykyyn, ja hänellä oli hyvät perusteet siihen, niin haluaisin silti valaa uskoa järkipuheen voimaan myös internetin veteraaneille. Loputon verbaalisota susikysymyksestä tai ruotsinkielen asemasta tai muuhun fraktaalikeskusteluun (näyttää aina pitkältä katsoen ihan samalta, vaikka yksityiskohdat ovat joka keskustelussa erilaiset) osallistuminen kyynistää kenet hyvänsä: vastapuoli ei vaan opi. Huomatkaa: ne teidän vastaänkkääjät ovat jo menetettyjä tapauksia, mutta dialogi – hedelmätönkin – vaikuttaa niihin yksilöihin, jotka ovat vasta mielipidettään muodostamassa. He vaan usein seurailevat hiljaa sivussa eivätkä näin näy. Minäkään en olisi kyennyt omaksumaan tätä hienoa ja kehittynyttä käsitysmaailmaani, ellen olisi lukenut laajaa otosta muiden mielipiteitä. Kukaan ei pääse umpihangessa ajattelulla kovinkaan pitkälle. Ladun avaajia tarvitaan.Näin susifaktaa vuodesta toiseen ”turhaan” veivaaminen auttaa nuoria kasvamaan. Jos kukaan ei veivaa susifaktoja, niin edes ne yksilöt, joilla silmät on vielä auki, eivät koskaan kohtaa faktoja ja jäävät väärään uskoon siitä, että mahtaa ne sudet olla pahoja, kun kaikkikaikki niin sanoo. Heillä ei ole tällöin mitään mahdollisuuksia. Siksi pitää sitä loputonta taistelua tietämättömyyttä vastaan käydä kunkin sukupolven vuorollaan.
Korjaa jos olen väärässä, mutta eikö tuo esimerkkisi energiapolitiikasta ole pahasti ristiriidassa ykkösehdon kanssa. Se kuulostaa siltä, kuin sinulla olisi ollut huomattavasti toista osapuolta puutteellisemmat tiedot energiapolitiikasta, joten oman määritelmäsi mukaan keskustelunne ei ollut dialogia. Hieno homma silti, että muutit mielipidettäsi saadessasi lisää tietoa.
Yleisesti ottaen tuntuu, että dialogia ei voi käydä faktakysymyksistä. On mahdotonta käydä hyvää dialogia siitä kiertääkö maa aurinkoa, onko planeetalla menossa ilmastonmuutos, esiintyykö homoseksuaalisuutta luonnossa tai joutuuko Saksa polttamaan lisää hiiltä jos se sulkee ydinvoimaloitaan. Todellista dialogia vonwwi käydä lähinnä eettisistä kysymyksistä, kuten ”paljonko olemme valmiita tinkimään yleisestä talouskasvusta, että kellään ei mene todella huonosti” tai ”mihin minulla on oikeus vaatia muiden ihmisten verorahoja käytettävän”.
Itse näen joskus dialogin pakolliseksi jonkun kanssa vaikka en haluaisi koska vaikka dialogin toinen osapuoli ei ole a) kykenevä dialogiin tasavertaisesti tai b) koskaan muuttamassa mielipidettään, niin uskon että joku keskustelun näkijä joka ei vielä ole muodotanut asiasta kantaansa niin keskustelun seurauksena osaa paremmin päättää mihin alkaa uskomaan ja mihin ei.
Esim. evoluutiokeskustelu kreationistin kanssa on turhaa siinä mielessä että saisi häntä muuttamaan mielipidettään. Mutta sen estäminen että joku alkaisi uskomaan kreationismiin on dialogin oikea syy.
Keskustelu eräänlaisena esityksenä, jonka kohde ei ole keskustelukumppani, on mielenkiintoinen ajatus.Tosin onko kyseessä tuolloin varsinaisesti dialogi vai jutustelu? Itse keskustelen ja jutustelen myös mielelläni, vaikka tasavertainen dialogi sinänsä ei olisikaan mahdollista, koska katson, että se laajentaa omaa ajatteluani ja opettaa ylipäätään ymmärtämään ihmisiä paremmin, mutta dialogia se ei varsinaisesti ole.
”Dialogi esimerkiksi maahanmuuttotutkijan… ”
Ja tässä kohdassa jo mennään harhaan pahan kerran. Se, että joku tietää jotain, ei tarkoita sitä, että tämä koskaan tulee tunnustamaan tietojaan tasapuolisesti. Vielä vähemmän silloin kun palkanmaksu on kiinni siitä että negatiivisia asioita ei koskaan kerrota.Missä on tutkimustieto maahanmuuton kustannuksista ja sosiaalisista vaikutuksista yhteiskunnassa? Aivan, sitä ei ole koska kukaan ei rahoita. Minkähän takia, haluaako kirjoittaja arvata?
Tutkijakin tutkii vain sitä mistä pitää tai saa rahaa ja jos tutkii vain positiivisia puolia, löytää vain positiivisia puolia.
Se että tuntee asian yhden puolen periinpohjin ei mitenkään lisää tietämystä muista puolista ja tämä on tyypillinen tutkijan asenne käytännössä aina.
Sellaisia tutkijoita jotka paneutuvat asiaan kokonaisvaltaisesti, taas ei käytännössä ole, kun sellaiseen ei saa rahoitusta, ainakaan toiseen kertaan. Niin raakaa peli on, käytännössä.
Näkyy loistavasti ns. ilmastotutkimuksessa: Kerettiläiset saavat kenkää ja määrärahat lopetetaan kesken kauden ja silloin on selvää että tieteestä on siirrytty politiikkaan ja propagandaan. Ihan riippumatta tutkimuksen määrästä: Poikkeavat näkemykset eivät koskaan saa rahaa tai pääse julki ja se ei ole enää tiedettä silloin. Tämä on tyly fakta.
Voisi sanoa että maahanmuuttopolitiikassa on täsmälleen sama tilanne: Tutkija joka erehtyy esittämään faktaa maahanmuuton huonoista puolista, saa rasistin leiman otsaansa ja kenkää. Siinä ei enää tieteellä ole mitään sijaa eikä minkäänlaista mahdollisuutta asialliselle dialogille: Dialogin toinen osapuoli on tapettu jo kehtoonsa.
Eikä ole vahinko: Hallinto ja suvaitsevaisto ei halua dialogia. Tämän pitäisi olla jo selvää siinä kohdassa kun Halla-Aho pantiin syytteeseen tilastofaktojen esittämisestä (vaikkakin provosoivasti, myönnetään). Mutta sisältö sinänsä oli kovaa faktaa.
Se vain ei hallinnolle käynyt, joten sensuuritulppa suuhun tuomioistuimen kautta. Jotenkin säälittävää oli käyttää jumalanpilkkapykälää _väärän jumalan pilkkaamisesta_. Taatusti ei ole lakia kirjoitettu sitä varten että sillä suojataan vaikkapa Ukko Ylijumalaa tai Spagettihirviötä, jumalia molemmat, vaan valtionkirkon yhtä oikeata, virallista jumalaa.
Hyvässä muistissa on myös yhden, täysin epävirallisen (ja vieraalla kielellä esitetyn sekä tahallaan väärintulkitun) sosiaalisen median kirjoitus josta syyllistä vaadittiin, paitsi eroamaan Eduskunnasta, myös vankilaan. Ja vaatijoina olivat toiset kansanedustajat sekä näiden puoluetoimistot, ei mikään satunnaishuutelija. Nämä ovat tainneet mennä kirjoittajalta jotenkin ohi?
Siinä kohdassa on turha vaatia dialogia kun suvaitsevaisto ei sitä suvaitse.Suorastaan fanaattisella raivolla, vieläpä. Luepa vaikka Hesarista aivan hiljattain ilmestynyt Raution lähestulkoon fasistinen poliittinen kolumni, jossa suvaitsevaiston edustaja käytännössä vaati valtiolta armeijan käyttöä, elleivät maahanmuuton vastustajat pidä turpaansa kiinni, siis sisällissotaa. Että sellaista ”suvaitsevaisuutta”, ISIS-henkeen.
Suvaitseminen kun on jo määritelmällisesti ylhäältä annettua täysin mielivaltaista touhua, jotain suvaitaan ja jotain toista ei ja ainoastaan suvaitsijan pään sisällä on käsitys siitä että mikä on hyväksyttyä ja mikä ei: Minkäänlaista rationaalista lähtökohtaa ei ole olemassa eikä kukaan ulkopuolinen voi tietää että mitä suvaitaan, juuri sillä hetkellä.
Lisäksi ”suvaitsevaiston” fanaattisuus on käsinkosketeltavaa, raivohulluuteen asti. EI pidä ihmetellä jos vastareaktiot ovat samalla tasolla.
Se tietenkin on selvää että mitään dialogia ei voi syntyä kun toinen puoli on raivohulluja fanaatikkoja. aivan koulutuksesta ja osaamistasosta riippumatta: Sillä ei ole mitään merkitystä hullun kohdalla eikä yhtään auta että titteli on tutkija, kun lähestyminen aiheeseen on puhtaasti subjektiivisella tasolla, edes pyrkimättä objektiivisuuteen tai tasapuolisuuteen.
Aivan sama kuin yrittäisi kreationistille selittää evoluutiota: Ei tämä koskaan tule tunnustamaan sitä todellisuudeksi.
Kommentoisin vielä maahanmuuttopolitiikan perimmäisiä syitä, sillä selkeästi niitä ei koskaan tuoda esiin; Mistä ja miksi tällainen maahanmuuttopolitiikka, siis käytännössä avoimet ovet, tuli?
Minulla on tähän looginen ja sisäisesti konsistentti hypoteesi: Todistaa sitä ei tietenkään voi koska puoluetoimistojen ja EK:n keskustelut ovat salaisia. Mutta ääretön ahneus tuottaa yhteistyötä kovin vaivatta, tämä lienee helposti uskottava asia.
Sen on keksinyt EK, Kokoomuksen sekä RKP:n puoluetoimistot, ihan puhtaan ahneuden voimalla, alusta loppuun. Jos joku muukin jaksaa muistaa niin kauas kuin Rehnin ministerikauden alkuun, 1990-luvulle. ”Lama” oli juuri loppu ja firmojen voitot räjähtivät käsiin, ihan vain sattumalta kun päästiin alentamaan palkkoja ja kenkimään ihmisiä urakalla pihalle samalla kun valtio tuki pankkeja miljarditolkulla ettei vain voitto vähene. Miksipä tilanne ei jatkuisi pysyvänä? Siispä toimeen.
Otetaan maahan 150 000 muualtamuuttanutta pysyvästi työtöntä niin
1) Ammattiyhdistyksen vaikutusvalta murenee koska nämä ihmiset eivät liity liittoihin
2) Pysyvästi työtön massa pitää palkankorotusvaatimukset maltillisina
3) Näitä saadaan ilmaiseksi yrityksien käyttöön valtion maksamalla palkalla, siis siirretään veronmaksajan rahaa omaan taskuun
4) Yhteiskuntarauha murenee kun kymmeniätuhansia täysin juurettomia ihmisiä pyörii pitkin kaupunkia: Näillä ihmisillä ei ole mitään hävittävää missään tapauksessa ja sehän poliisivaltiota haikailevalle johdolle sopii kuin nenä päähän. Mikä tahansa levottomuus kun on syy lisätä Poliisin valtaa ja oikeuksia.
Ja mitenkä kävi: Kaikki 4 ovat toteutuneet, kokolailla pysyvästi koska Kokoomus on juntannut ne lainsäädäntöön saakka. Lasku veronmaksajille on myös yhtä pysyvä.
Käytännössä maahanmuuttopolitiikan muutoksen ajoi laiksi Rehn RKP:n edustajana ollessaan ministerinä ja Holkeri tuki, niin helposti se kävi. Myöhemmin erityisesti Kokoomus, EK:n äänitorvena, on sitä ajanut ja nyttemmin, Sipilän valtakaudella, myös Kepu tajuttuaan että hotellinomistajan paras bisnes on vuokrata hotelli Maahanmuuttovirastolle ja näiden etujahan Sipilä pelkästään ajaa.
Koko sakki nauraa koko matkan pankkiin kun he lukeavat näitä kirjoituksia, joissa selitellään jotain humanitäärisestä avusta tai ”auttamisesta”: Nämä ihmiset, siis päättäjät, eivät sitä sen takia tee, vaan omien miljardivoittojensa takia. Vasemmisto ja vihreät eivät ymmärrä politiikan todellisia motiiveja lainkaan ja ovat siis pihalla kuin lumiukko.
Maahanmuuton 4 miljardin vuosikustannukset, koko potti, kun menee suoraan näiden isorikkaiden taskuihin, tavalla tai toisella. Verovapaasti, tottakai, sekin on Kokoomushallinnon tuotos. Täsmällisesti ottaen Kataisen henkilökohtainen panos Suomen verotukseen, 9 miljardin mies.